jälkeläinen

Suomi

Substantiivi

jälkeläinen (38)

1. suvullisessa lisääntymisessä eliölle syntynyt uusi saman lajin yksilö. Ihmisellä lapsi, tytär tai poika. Muille lajeille on omat nimityksensä, vaikka niitäkin saatetaan kuvaannollisesti sanoa lapsiksi.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	jälkeläinen	jälkeläiset
genetiivi	jälkeläisen	jälkeläisten jälkeläisien
partitiivi	jälkeläistä	jälkeläisiä
akkusatiivi	jälkeläinen; jälkeläisen	jälkeläiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	jälkeläisessä	jälkeläisissä
elatiivi	jälkeläisestä	jälkeläisistä
illatiivi	jälkeläiseen	jälkeläisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	jälkeläisellä	jälkeläisillä
ablatiivi	jälkeläiseltä	jälkeläisiltä
allatiivi	jälkeläiselle	jälkeläisille
muut sijamuodot
essiivi	jälkeläisenä (jälkeläisnä)	jälkeläisinä
translatiivi	jälkeläiseksi	jälkeläisiksi
abessiivi	jälkeläisettä	jälkeläisittä
instruktiivi	–	jälkeläisin
komitatiivi	–	jälkeläisine- + omistusliite

Etymologia

Johdettu sanasta jälki johtimella -läinen.; Elias Lönnrotin 1850-luvulla käyttöön ottama uudissana

Käännökset

1. lisääntymällä eliölle syntynyt uusi saman lajin yksilö

bulgaria: потомък m. englanti: descendant, offspring italia: discendente m./f. kroaatti: potomstvo n. ranska: descendant m. ruotsi: avkomling

saksa: Nachkomme m.[de], Nachfahr(e) m., Abkömmling m., Abkomme m. sloveeni: potomstvo n. thai: ลูก, กุมาร tšekki: potomek m. venäjä: потомок m.

Liittyvät sanat

• bambi
• jälkikasvu
• karitsa
• kloonaus
• pentu
• penikka
• perimä
• poikanen
• varsa
• vasa
• vasikka

Aiheesta muualla

• jälkeläinen Kielitoimiston sanakirjassa