jälkeläinen
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
jälkeläinen (38)
- eliölle syntynyt uusi saman lajin yksilö; myöhempien sukupolvien edustaja
- Luonnossa geenejä siirtyy kasvivanhemmilta jälkeläisiin siitepölyn avulla.
- ihmisen synnyttämä jälkeläinen, lapsi
- ainoa jälkeläinen
- jälkeläinen neljännessä polvessa
- muinaisten assyrialaisten jälkeläiset
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈjælkeˌlæi̯nen/
- tavutus: jäl‧ke‧läi‧nen
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | jälkeläinen | jälkeläiset |
genetiivi | jälkeläisen | jälkeläisten jälkeläisien |
partitiivi | jälkeläistä | jälkeläisiä |
akkusatiivi | jälkeläinen; jälkeläisen |
jälkeläiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | jälkeläisessä | jälkeläisissä |
elatiivi | jälkeläisestä | jälkeläisistä |
illatiivi | jälkeläiseen | jälkeläisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | jälkeläisellä | jälkeläisillä |
ablatiivi | jälkeläiseltä | jälkeläisiltä |
allatiivi | jälkeläiselle | jälkeläisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | jälkeläisenä (jälkeläisnä) |
jälkeläisinä |
translatiivi | jälkeläiseksi | jälkeläisiksi |
abessiivi | jälkeläisettä | jälkeläisittä |
instruktiivi | – | jälkeläisin |
komitatiivi | – | jälkeläisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | jälkeläise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
jälkeläis- |
Etymologia[muokkaa]
Johdettu sanasta jälki (jälkeen) johtimella -läinen.; Elias Lönnrotin käyttöön ottama uudissana[1]
Käännökset[muokkaa]
1. lisääntymällä eliölle syntynyt uusi saman lajin yksilö
2. ihmisen synnyttämä jälkeläinen
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- jälkeläinen Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Elias Lönnrot, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tietopaketti. Raija Majamaa 2007. Viitattu 16.7.2016.