jälkeläinen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]jälkeläinen (38)
- eliölle syntynyt uusi saman lajin yksilö; myöhempien sukupolvien edustaja
- Luonnossa geenejä siirtyy kasvivanhemmilta jälkeläisiin siitepölyn avulla.
- ihmisen synnyttämä jälkeläinen, lapsi
- ainoa jälkeläinen
- jälkeläinen neljännessä polvessa
- muinaisten assyrialaisten jälkeläiset
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈjælkeˌlæi̯nen/
- tavutus: jäl‧ke‧läi‧nen
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jälkeläinen | jälkeläiset |
| genetiivi | jälkeläisen | jälkeläisten jälkeläisien |
| partitiivi | jälkeläistä | jälkeläisiä |
| akkusatiivi | jälkeläinen; jälkeläisen |
jälkeläiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jälkeläisessä | jälkeläisissä |
| elatiivi | jälkeläisestä | jälkeläisistä |
| illatiivi | jälkeläiseen | jälkeläisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jälkeläisellä | jälkeläisillä |
| ablatiivi | jälkeläiseltä | jälkeläisiltä |
| allatiivi | jälkeläiselle | jälkeläisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jälkeläisenä (jälkeläisnä) |
jälkeläisinä |
| translatiivi | jälkeläiseksi | jälkeläisiksi |
| abessiivi | jälkeläisettä | jälkeläisittä |
| instruktiivi | – | jälkeläisin |
| komitatiivi | – | jälkeläisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jälkeläise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
jälkeläis- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. lisääntymällä eliölle syntynyt uusi saman lajin yksilö
2. ihmisen synnyttämä jälkeläinen
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- jälkeläinen Kielitoimiston sanakirjassa