yksilö

Suomi

Substantiivi

yksilö (2)

1. (biologia) populaatioon tai lajiin kuuluva sen yksittäinen us. muista suhteellisesti riippumaton edustaja, yksittäinen organismi

   Suurimmat yksilöt voivat painaa kymmenen kiloa.

2. (filosofia) yksittäinen henkilö

   Opettaja yrittää suhtautua oppilaisiinsa yksilöinä.

   Yksilö voi tuntea olonsa yksinäiseksi myös joukossa.

   Demokratiassa kunkin yksilön vapaus on sidoksissa hänen vastuuseensa.

   henkisesti sairas yksilö

Ääntäminen

• IPA: /ˈyksilø/
• tavutus: yk‧si‧lö

Etymologia

yksi + -lö; Volmari Kilpisen luoma uudissana

Käännökset

1. yksittäinen edustaja

englanti: individual espanja: individuo italia: individuo m. ranska: individu m. ruotsi: individ

saksa: Individuum n. turkki: birey ukraina: особина f., індивід m. unkari: egyed venäjä: особь f.

2. yksittäinen henkilö

englanti: individual ranska: individu m. ruotsi: individ saksa: Individuum n.

turkki: birey ukraina: особа f., індивід m. venäjä: индивидуум; личность f., отдельное лицо, человек viro: indiviid, üksikisik

Liittyvät sanat

eksemplaari erakko, individi, olio, ontogenia, yksityisolio

Johdokset

• adjektiivit: yksilöllinen
• adverbit: yksilöiden, yksilöittäin, yksilöllisesti, yksilönä
• substantiivit: yksilöllisyys, yksilöys
• verbit: yksilöidä, yksilöityä

Yhdyssanat

eläinyksilö, ihmisyksilö, kasviyksilö, poikkeusyksilö, vaikuttajayksilö, valioyksilö, yksilöase, yksilökeskeisyys, yksilökohtainen, yksilökäsite, yksilölaji, yksilöluku, yksilömäärä, yksilönkehitys, yksilönpalvonta, yksilönumero, yksilönvapaus, yksilöolio, yksilöoppi, yksilöpelaaja, yksilöpeli, yksilöpsykologia, yksilörunsaus, yksilöryhmä, yksilötaso, yksilöterapia, yksilöuuni, yksilövakuutus, yksilövalinta

Aiheesta muualla

• yksilö Kielitoimiston sanakirjassa
• yksilö Tieteen termipankissa