yksilö

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

yksilö (2)

  1. (biologia) populaatioon tai lajiin kuuluva sen yksittäinen edustaja
    Suurimmat yksilöt voivat painaa kymmenen kiloa.
  2. yksittäinen henkilö
    Opettaja yrittää suhtautua oppilaisiinsa yksilöinä.
    Yksilö voi tuntea olonsa yksinäiseksi myös joukossa.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi yksilö yksilöt
genetiivi yksilön yksilöjen
yksilöiden
yksilöitten
(yksilöin)
partitiivi yksilöä yksilöitä
yksilöjä
akkusatiivi yksilö; yksilön yksilöt
Sisäpaikallissijat
inessiivi yksilössä yksilöissä
elatiivi yksilöstä yksilöistä
illatiivi yksilöön yksilöihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi yksilöllä yksilöillä
ablatiivi yksilöltä yksilöiltä
allatiivi yksilölle yksilöille
Muut
essiivi yksilönä yksilöinä
translatiivi yksilöksi yksilöiksi
abessiivi yksilöttä yksilöittä
instruktiivi yksilöin
komitatiivi yksilöine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

eläinyksilö, ihmisyksilö, kasviyksilö, yksilönkehitys

Aiheesta muualla[muokkaa]