yksilöys

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

yksilöys (40)[1]

  1. jonkun muista suhteellisesti riippumatomana olevan yksilön ominaispiirre

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈyksiˌløys/ tai /ˈyksiløy̯s/
  • tavutus: yk‧si‧lö‧ys / yk‧si‧löys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi yksilöys yksilöydet
genetiivi yksilöyden yksilöyksien
partitiivi yksilöyttä yksilöyksiä
akkusatiivi yksilöys;
yksilöyden
yksilöydet
sisäpaikallissijat
inessiivi yksilöydessä yksilöyksissä
elatiivi yksilöydestä yksilöyksistä
illatiivi yksilöyteen yksilöyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi yksilöydellä yksilöyksillä
ablatiivi yksilöydeltä yksilöyksiltä
allatiivi yksilöydelle yksilöyksille
muut sijamuodot
essiivi yksilöytenä yksilöyksinä
translatiivi yksilöydeksi yksilöyksiksi
abessiivi yksilöydettä yksilöyksittä
instruktiivi yksilöyksin
komitatiivi yksilöyksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

sanan yksilö vartalosta yksilö- ja suffiksista -ys

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40