-ys

Wikisanakirjasta
Katso myös: ys

Suomi[muokkaa]

Suffiksi[muokkaa]

-ys (40) (takavokaalinen muoto -us)

  1. tekee adjektiivista substantiivin; semanttisesti sama kuin -yys
    käheä → käheys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi -ys -ydet
genetiivi -yden -yksien
partitiivi -yttä -yksiä
akkusatiivi -ys;
-yden
-ydet
sisäpaikallissijat
inessiivi -ydessä -yksissä
elatiivi -ydestä -yksistä
illatiivi -yteen -yksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi -ydellä -yksillä
ablatiivi -ydeltä -yksiltä
allatiivi -ydelle -yksille
muut sijamuodot
essiivi -ytenä -yksinä
translatiivi -ydeksi -yksiksi
abessiivi -ydettä -yksittä
instruktiivi -yksin
komitatiivi -yksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo -yde-
vahva vartalo -yte-
konsonantti-
vartalo
-yt-

Käännökset[muokkaa]

Suffiksi[muokkaa]

-ys (39) (takavokaalinen muoto -us)

  1. tekee verbistä substantiivin; tyypillisesti teon, teon tuloksen tai kohteen nimiä
    hengittää → hengitys
    lähettää → lähetys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi -ys -ykset
genetiivi -yksen -ysten
-yksien
partitiivi -ystä -yksiä
akkusatiivi -ys;
-yksen
-ykset
sisäpaikallissijat
inessiivi -yksessä -yksissä
elatiivi -yksestä -yksistä
illatiivi -ykseen -yksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi -yksellä -yksillä
ablatiivi -ykseltä -yksiltä
allatiivi -ykselle -yksille
muut sijamuodot
essiivi -yksenä -yksinä
translatiivi -ykseksi -yksiksi
abessiivi -yksettä -yksittä
instruktiivi -yksin
komitatiivi -yksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -ykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-ys-

Etymologia[muokkaa]

-y + -s[1]

Käännökset[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 225. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.