islam

Suomi

Substantiivi

islam (5)

1. Arabian niemimaalta lähtöisin oleva uskonto, joka sai alkunsa 600-luvun alkupuolella profeetta Muhammedin ilmestyksien pohjalta

Ääntäminen

• IPA: /ˈislɑm/
• tavutus: is‧lam

Etymologia

• arabian kielen verbaalisubstantiivista إِسْلَامٌ (ʾislāmun, ”alistuminen (Allahin tahtoon)”) < verbistä أَسْلَمَ (ʾaslama, ”antautua”, ”alistua”) < juurikonsonanteista س ل م (s-l-m, liittyy käsitteisiin ”turvallisuus”, ”takuu”, ”rauha”, ”alistuminen”, ”antautuminen”)

Käännökset

1. Arabian niemimaalta lähtöisin oleva uskonto

englanti: Islam espanja: Islam m. japani: イスラム教 (Isuramukyō) kiina: 伊斯兰教 (Yīsīlán jiào) kroatia: islam m. portugali: Islão, (Brasiliassa) Islã puola: islam ranska: Islam m.

ruotsi: islam saksa: Islam slovakki: islám sloveeni: islam tšekki: islám ukraina: іслам venäjä: ислам viro: islam

Liittyvät sanat

• šiialaisuus, šiia, sunnalaisuus, sunni, sunna, muslimi
• Allah, moskeija, minareetti, imaami, ajatollah, jihad, hijra, hidžra, hadž, hajj, salat, šaria
• enkeli, profeetta, džinni, wahhabismi, salafi, sufilaisuus
• islamismi

Synonyymit

• islaminusko
• (vanhahtava) muhamettilaisuus

Johdokset

• adjektiivit: islamilainen

Yhdyssanat

islaminusko

Aiheesta muualla

• islam Kielitoimiston sanakirjassa