sunnalaisuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sunnalaisuus (40)

  1. islamin suurin suuntaus, jossa seurataan Koraanin lisäksi perinnettä eli sunnaa, ja johon islaminuskoisista kuuluu yli 90 %

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsunːɑˌlɑi̯suːs/
  • tavutus: sun‧na‧lai‧suus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sunnalaisuus sunnalaisuudet
genetiivi sunnalaisuuden sunnalaisuuksien
partitiivi sunnalaisuutta sunnalaisuuksia
akkusatiivi sunnalaisuus;
sunnalaisuuden
sunnalaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi sunnalaisuudessa sunnalaisuuksissa
elatiivi sunnalaisuudesta sunnalaisuuksista
illatiivi sunnalaisuuteen sunnalaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sunnalaisuudella sunnalaisuuksilla
ablatiivi sunnalaisuudelta sunnalaisuuksilta
allatiivi sunnalaisuudelle sunnalaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi sunnalaisuutena sunnalaisuuksina
translatiivi sunnalaisuudeksi sunnalaisuuksiksi
abessiivi sunnalaisuudetta sunnalaisuuksitta
instruktiivi sunnalaisuuksin
komitatiivi sunnalaisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sunnalaisuude-
vahva vartalo sunnalaisuute-
konsonantti-
vartalo
sunnalaisuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan sunnalainen vartalosta sunnalais- ja suffiksista -uus

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]