sunna
 |
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]sunna (10)
- (uskonto) profeetta Muhammadin elämäntapa, joka välittyy perimätiedon eli hadith-kirjoitusten kautta, ja on sunnalaisuudessa jumalallista johdatusta, jota muslimit ovat velvollisia seuraamaan
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsunːɑ/
- tavutus: sun‧na
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sunna | sunnat |
| genetiivi | sunnan | sunnien (sunnain) |
| partitiivi | sunnaa | sunnia |
| akkusatiivi | sunna; sunnan |
sunnat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sunnassa | sunnissa |
| elatiivi | sunnasta | sunnista |
| illatiivi | sunnaan | sunniin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sunnalla | sunnilla |
| ablatiivi | sunnalta | sunnilta |
| allatiivi | sunnalle | sunnille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sunnana | sunnina |
| translatiivi | sunnaksi | sunniksi |
| abessiivi | sunnatta | sunnitta |
| instruktiivi | – | sunnin |
| komitatiivi | – | sunnine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sunna- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: sunnalainen
Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- sunna Kielitoimiston sanakirjassa
Muinaishollanti
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]sunna f.
Etymologia
[muokkaa]- samanmerkityksisestä länsigermaanisen kantakielen sanasta *sunnā < germaanisen kantakielen sanasta sunnǭ