sunna
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
![]() |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- profeetta Muhammadin elämäntapa, joka välittyy perimätiedon eli hadith-kirjoitusten kautta, ja on sunnalaisuudessa jumalallista johdatusta, jota muslimit ovat velvollisia seuraamaan
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsunːɑ/
- tavutus: sun‧na
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sunna | sunnat |
genetiivi | sunnan | sunnien (sunnain) |
partitiivi | sunnaa | sunnia |
akkusatiivi | sunna; sunnan |
sunnat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sunnassa | sunnissa |
elatiivi | sunnasta | sunnista |
illatiivi | sunnaan | sunniin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sunnalla | sunnilla |
ablatiivi | sunnalta | sunnilta |
allatiivi | sunnalle | sunnille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sunnana | sunnina |
translatiivi | sunnaksi | sunniksi |
abessiivi | sunnatta | sunnitta |
instruktiivi | – | sunnin |
komitatiivi | – | sunnine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | sunna- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: sunnalainen
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- sunna Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10