sunna

Wikisanakirjasta
Katso myös: Sunna
Wikipedia
Katso artikkeli Sunna Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sunna (10)[1]

  1. profeetta Muhammadin elämäntapa, joka välittyy perimätiedon eli hadith-kirjoitusten kautta, ja on sunnalaisuudessa jumalallista johdatusta, jota muslimit ovat velvollisia seuraamaan

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsunːɑ/
  • tavutus: sun‧na

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sunna sunnat
genetiivi sunnan sunnien
(sunnain)
partitiivi sunnaa sunnia
akkusatiivi sunna;
sunnan
sunnat
sisäpaikallissijat
inessiivi sunnassa sunnissa
elatiivi sunnasta sunnista
illatiivi sunnaan sunniin
ulkopaikallissijat
adessiivi sunnalla sunnilla
ablatiivi sunnalta sunnilta
allatiivi sunnalle sunnille
muut sijamuodot
essiivi sunnana sunnina
translatiivi sunnaksi sunniksi
abessiivi sunnatta sunnitta
instruktiivi sunnin
komitatiivi sunnine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sunna-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

sunnamuslimi

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • sunna Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10