iskuri

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

iskuri (6)[1]

  1. se osa varstaa joka lyö puitavaa viljaa
  2. aseen osa, joka lyö ammuksen nalliin ja sytyttää panospanoksen ruudin

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈiskuri/
  • tavutus: is‧ku‧ri

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi iskuri iskurit
genetiivi iskurin iskurien
iskureiden
iskureitten
partitiivi iskuria iskureita
iskureja
akkusatiivi iskuri;
iskurin
iskurit
sisäpaikallissijat
inessiivi iskurissa iskureissa
elatiivi iskurista iskureista
illatiivi iskuriin iskureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi iskurilla iskureilla
ablatiivi iskurilta iskureilta
allatiivi iskurille iskureille
muut sijamuodot
essiivi iskurina iskureina
translatiivi iskuriksi iskureiksi
abessiivi iskuritta iskureitta
instruktiivi iskurein
komitatiivi iskureine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo iskuri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • iskuri Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6