iskuri

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

iskuri (6)[1]

  1. se osa varstaa joka lyö puitavaa viljaa
  2. aseen osa, joka lyö ammuksen nalliin, joka sytyttää panoksen ruudin

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi iskuri iskurit
genetiivi iskurin iskurien
iskureiden
iskureitten
(iskurein)
partitiivi iskuria iskureita
iskureja
akkusatiivi iskuri; iskurin iskurit
Sisäpaikallissijat
inessiivi iskurissa iskureissa
elatiivi iskurista iskureista
illatiivi iskuriin iskureihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi iskurilla iskureilla
ablatiivi iskurilta iskureilta
allatiivi iskurille iskureille
Muut
essiivi iskurina iskureina
translatiivi iskuriksi iskureiksi
abessiivi iskuritta iskureitta
instruktiivi iskurein
komitatiivi iskureine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6