iskuri
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]iskuri (6)
- se osa varstaa joka lyö puitavaa viljaa
- aseen osa, joka lyö ammuksen nalliin ja sytyttää panospanoksen ruudin
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈiskuri/
- tavutus: is‧ku‧ri
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | iskuri | iskurit |
| genetiivi | iskurin | iskurien iskureiden iskureitten |
| partitiivi | iskuria | iskureita iskureja |
| akkusatiivi | iskuri; iskurin |
iskurit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | iskurissa | iskureissa |
| elatiivi | iskurista | iskureista |
| illatiivi | iskuriin | iskureihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | iskurilla | iskureilla |
| ablatiivi | iskurilta | iskureilta |
| allatiivi | iskurille | iskureille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | iskurina | iskureina |
| translatiivi | iskuriksi | iskureiksi |
| abessiivi | iskuritta | iskureitta |
| instruktiivi | – | iskurein |
| komitatiivi | – | iskureine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | iskuri- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- iskuri Kielitoimiston sanakirjassa