iskuri

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

iskuri (6)[1]

  1. se osa varstaa joka lyö puitavaa viljaa
  2. aseen osa, joka lyö ammuksen nalliin, joka sytyttää panoksen ruudin

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi iskuri iskurit
genetiivi iskurin iskurien
iskureiden
iskureitten
partitiivi iskuria iskureita
iskureja
akkusatiivi iskuri; iskurin iskurit
sisäpaikallissijat
inessiivi iskurissa iskureissa
elatiivi iskurista iskureista
illatiivi iskuriin iskureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi iskurilla iskureilla
ablatiivi iskurilta iskureilta
allatiivi iskurille iskureille
muut sijamuodot
essiivi iskurina iskureina
translatiivi iskuriksi iskureiksi
abessiivi iskuritta iskureitta
instruktiivi iskurein
komitatiivi iskureine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • iskuri Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6