ruuti
 |
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]- mm. ammuksissa ja ilotulitteissa käytettävä räjähdyksenomaisesti palava aineseos
- (kuvaannollisesti) teho, voima
- Siinä lyönnissä oli ruutia.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈruːt̪i/, [ˈruːt̪i]
- tavutus: ruu‧ti
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ruuti | ruudit |
| genetiivi | ruudin | ruutien (ruutein) |
| partitiivi | ruutia | ruuteja |
| akkusatiivi | ruuti; ruudin |
ruudit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ruudissa | ruudeissa |
| elatiivi | ruudista | ruudeista |
| illatiivi | ruutiin | ruuteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ruudilla | ruudeilla |
| ablatiivi | ruudilta | ruudeilta |
| allatiivi | ruudille | ruudeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ruutina | ruuteina |
| translatiivi | ruudiksi | ruudeiksi |
| abessiivi | ruuditta | ruudeitta |
| instruktiivi | – | ruudein |
| komitatiivi | – | ruuteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | ruudi- | |
| vahva vartalo | ruuti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]kirjakielessä sana esiintyy ensi kerran Ericus Schroderuksen sanakirjassa vuonna 1637 (muodossa kruuti)[1]
Käännökset
[muokkaa]1. mm. ammuksissa ja ilotulitteissa käytettävä räjähdyksenomaisesti palava aineseos
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: ruudikas, ruutimainen, ruuditon
- verbit: ruudittaa
Yhdyssanat
[muokkaa]kärpäsruuti, mustaruuti, pumpuliruuti, ruudinhaju, ruudinkeksijä, ruudinkäry, ruudinsavu, ruutiase, ruutikuiva, ruutipanos, ruutisarvi, ruutitynnyri, sankkiruuti
Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Petri Lauerma: Marcus Pauli Sadeleri – Schroderuksen sanakirjan suomalainen avustaja. Kieliviesti, 2016, nro 3, s. 7. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 20.2.2020.