teho

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

teho (1)

  1. vaikutus
    Harjoituksen tehoa voi parantaa käsipainoilla.
  2. (fysiikka) käytetyn energian määrä aikayksikössä. Tehon SI-yksikkö on watti, W
    Hehkulamppu, jonka teho on 40 W, kuluttaa kaksi tuntia päällä ollessaan 80 Wh energiaa.
  3. (arkikieltä) teho-osasto
    Toni oli onnettomuudessa ja on nyt teholla.
    joutua teholle

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi teho tehot
genetiivi tehon tehojen
partitiivi tehoa tehoja
akkusatiivi teho;
tehon
tehot
sisäpaikallissijat
inessiivi tehossa tehoissa
elatiivi tehosta tehoista
illatiivi tehoon tehoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi teholla tehoilla
ablatiivi teholta tehoilta
allatiivi teholle tehoille
muut sijamuodot
essiivi tehona tehoina
translatiivi tehoksi tehoiksi
abessiivi tehotta tehoitta
instruktiivi tehoin
komitatiivi tehoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Gustaf Renvallin 1830-luvulla käyttöön ottama uudissana[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

akseliteho, enimmäisteho, huipputeho, hyötyteho, iskuteho, kokonaisteho, laskentateho, loisteho, lähetysteho, lähtöteho, lämmitysteho, moottoriteho, nimellisteho, näennäisteho, ominaisteho, pesuteho, puhdistusteho, pätöteho, sähköteho, säteilyteho, teho-opetus, teho-osasto, tehoaika, tehoaine, tehohoito, tehohoitoyksikkö, tehohäviö, tehoisku, tehokalastus, tehokeino, teholuku, tehomaatalous, tehometsänhoito, tehometsätalous, tehomyynti, tehopainosuhde, tehopiste, tehosekoitin, tehotoimi, tehovahvistin, tehoviljely, tuotantoteho, työteho, ulostuloteho, voiteluteho

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • teho Kielitoimiston sanakirjassa
  • teho Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.