impro
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
impro (1)
- (arkikieltä) improvisointi; improvisaatio
- yksittäinen improvisaatiota käyttävä esitys
- Improt alkavat usein paikan, tilanteen ja henkilöiden määrittelyllä. (impropaatti.net)
- (monikossa) improvisaatioesityksistä koostuva tapahtuma
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | impro | improt |
| genetiivi | impron | improjen |
| partitiivi | improa | improja |
| akkusatiivi | impro; impron |
improt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | improssa | improissa |
| elatiivi | improsta | improista |
| illatiivi | improon | improihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | improlla | improilla |
| ablatiivi | improlta | improilta |
| allatiivi | improlle | improille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | improna | improina |
| translatiivi | improksi | improiksi |
| abessiivi | improtta | improitta |
| instruktiivi | – | improin |
| komitatiivi | – | improine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | impro- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
Englanti[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
impro (monikko impros)