improvisaatio
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
improvisaatio (3)
- kappale, joka on syntynyt sen esityshetkellä
- se, että improvisoidaan (muussakin kuin musiikissa)
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | improvisaatio | improvisaatiot |
| genetiivi | improvisaation | improvisaatioiden improvisaatioitten |
| partitiivi | improvisaatiota | improvisaatioita |
| akkusatiivi | improvisaatio; improvisaation |
improvisaatiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | improvisaatiossa | improvisaatioissa |
| elatiivi | improvisaatiosta | improvisaatioista |
| illatiivi | improvisaatioon | improvisaatioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | improvisaatiolla | improvisaatioilla |
| ablatiivi | improvisaatiolta | improvisaatioilta |
| allatiivi | improvisaatiolle | improvisaatioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | improvisaationa | improvisaatioina |
| translatiivi | improvisaatioksi | improvisaatioiksi |
| abessiivi | improvisaatiotta | improvisaatioitta |
| instruktiivi | – | improvisaatioin |
| komitatiivi | – | improvisaatioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | improvisaatio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. kappale, joka on syntynyt sen esityshetkellä
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- improvisaatio Kielitoimiston sanakirjassa