ies

Wikisanakirjasta
Katso myös: ieš

Suomi[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

ies

  1. (murteellinen) edes

Käännökset[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ies (41-D)

[1] Espanjalainen hevosies
  1. härkien valjastuksessa käytettävä vetopuu; niskan taakse laitettava veto- tai kantolaite
  2. (kuvaannollisesti) sorto, orjuus
    Silloin he vapautuivat vuosisataisesta vieraan vallan ikeestä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈies/ tai /ˈie̯s/
  • tavutus: i‧es / ies

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ies ikeet
genetiivi ikeen ikeiden
ikeitten
partitiivi iestä ikeitä
akkusatiivi ies;
ikeen
ikeet
sisäpaikallissijat
inessiivi ikeessä ikeissä
elatiivi ikeestä ikeistä
illatiivi ikeeseen ikeisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ikeellä ikeillä
ablatiivi ikeeltä ikeiltä
allatiivi ikeelle ikeille
muut sijamuodot
essiivi ikeenä ikeinä
translatiivi ikeeksi ikeiksi
abessiivi ikeettä ikeittä
instruktiivi ikein
komitatiivi ikeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ikee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ies-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

härkäies, iespari, iespuu, iesvaljaat, niskaies, poikki-ies, pääteies, sarvi-ies, säkäies

Anagrammit[muokkaa]

esi-, sei

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ies Kielitoimiston sanakirjassa

Esperanto[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

ies

  1. (taivutusmuoto) jonkun
    • Ies libro estas ĉi tie. Jonkun kirja on täällä.

Ääntäminen[muokkaa]