orjuus
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
orjuus (40)
- se, että on orja; orjana oleminen
- yhteiskunnallinen järjestelmä jossa orjien pito on sallittua ja hyväksyttyä
- (kuvaannollisesti) riippuvuus
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈorjuːs/
- tavutus: or‧juus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | orjuus | orjuudet |
genetiivi | orjuuden | orjuuksien |
partitiivi | orjuutta | orjuuksia |
akkusatiivi | orjuus; orjuuden |
orjuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | orjuudessa | orjuuksissa |
elatiivi | orjuudesta | orjuuksista |
illatiivi | orjuuteen | orjuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | orjuudella | orjuuksilla |
ablatiivi | orjuudelta | orjuuksilta |
allatiivi | orjuudelle | orjuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | orjuutena | orjuuksina |
translatiivi | orjuudeksi | orjuuksiksi |
abessiivi | orjuudetta | orjuuksitta |
instruktiivi | – | orjuuksin |
komitatiivi | – | orjuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | orjuude- | |
vahva vartalo | orjuute- | |
konsonantti- vartalo |
orjuut- |
Etymologia[muokkaa]
sanan orja vartalosta orj- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- orjuus Kielitoimiston sanakirjassa