humus

Wikisanakirjasta
Katso myös: Humus
Wikipedia
Katso artikkeli Humus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

humus (39)

  1. tumma, eloperäinen maa-aines, jossa on runsaasti humushappoja
    Humus muodostuu eloperäisten ainesten maatumisesta ja kasvien muuttumisesta kangasturpeeksi.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhumus/
  • tavutus: hu‧mus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi humus humukset
genetiivi humuksen humusten
humuksien
partitiivi humusta humuksia
akkusatiivi humus;
humuksen
humukset
sisäpaikallissijat
inessiivi humuksessa humuksissa
elatiivi humuksesta humuksista
illatiivi humukseen humuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi humuksella humuksilla
ablatiivi humukselta humuksilta
allatiivi humukselle humuksille
muut sijamuodot
essiivi humuksena humuksina
translatiivi humukseksi humuksiksi
abessiivi humuksetta humuksitta
instruktiivi humuksin
komitatiivi humuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo humukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
humus-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

humushappo, humuskerros, kangashumus, kuorihumus

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • humus Kielitoimiston sanakirjassa
  • humus Tieteen termipankissa

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

humus (ei monikkoa)

  1. humus

Latina[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi humus humī
akkusatiivi humum humōs
genetiivi humī humōrum
datiivi humō humīs
ablatiivi humō humīs

humus f. (2)

  1. maa, maaperä, multa
  2. humus

Huomautukset[muokkaa]

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

humus yl. (yks. määr. humusen [luo], ei monikkoa)

  1. humus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈhu:.mus], /ˈhʉː.mɵs/