humus

Katso myös: Humus

Suomi

Substantiivi

humus (39)

1. tumma, eloperäinen maa-aines, jossa on runsaasti humushappoja

   Humus muodostuu eloperäisten ainesten maatumisesta ja kasvien muuttumisesta kangasturpeeksi.

Ääntäminen

• IPA: /ˈhumus/
• tavutus: hu‧mus

Käännökset

1. tumma, eloperäinen maa-aines, jossa on runsaasti humushappoja

azeri: humus englanti: humus ruotsi: humus

saksa: Humus m. turkki: humus viro: huumus

Liittyvät sanat

• maannos

Synonyymit

• mullas

Yhdyssanat

humushappo, humuskerros, humuspitoinen, kangashumus, kuorihumus

Aiheesta muualla

• humus Kielitoimiston sanakirjassa
• humus Tieteen termipankissa

Englanti

Substantiivi

humus (ei monikkoa)

1. humus

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	humus	humī
akkusatiivi	humum	humōs
genetiivi	humī	humōrum
datiivi	humō	humīs
ablatiivi	humō	humīs

humus f. (2)

1. maa, maaperä, multa
2. humus

Huomautukset

• Sanalla on myös lokatiivimuodot, yksikössä humī ja monikossa humīs.

Ruotsi

Substantiivi

humus yl. (yks. määr. humusen [luo], ei monikkoa)

1. humus

Ääntäminen

• IPA: [ˈhu:.mus], /ˈhʉː.mɵs/