maannos
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]maannos (39)
- maankuoren uloin, parin metrin vahvuinen pintakerros, jossa tapahtuu elollisia ja elottomia muutoksia
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmɑːnːos/
- tavutus: maan‧nos
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | maannos | maannokset |
| genetiivi | maannoksen | maannosten maannoksien |
| partitiivi | maannosta | maannoksia |
| akkusatiivi | maannos; maannoksen |
maannokset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | maannoksessa | maannoksissa |
| elatiivi | maannoksesta | maannoksista |
| illatiivi | maannokseen | maannoksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | maannoksella | maannoksilla |
| ablatiivi | maannokselta | maannoksilta |
| allatiivi | maannokselle | maannoksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | maannoksena | maannoksina |
| translatiivi | maannokseksi | maannoksiksi |
| abessiivi | maannoksetta | maannoksitta |
| instruktiivi | – | maannoksin |
| komitatiivi | – | maannoksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | maannokse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
maannos- | |