Siirry sisältöön

lokatiivi

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Lokatiivi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

lokatiivi (5)

  1. (kielitiede) joissakin kielissä esiintyvä sijamuoto, joka ilmaisee paikkaa tai sijaintia
  2. (kielitiede) olosija, yleisnimitys paikallissijoille. Esim. suomen inessiivi ja adessiivi ovat lokatiiveja.[1]

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lokatiivi lokatiivit
genetiivi lokatiivin lokatiivien
(lokatiivein)
partitiivi lokatiivia lokatiiveja
akkusatiivi lokatiivi;
lokatiivin
lokatiivit
sisäpaikallissijat
inessiivi lokatiivissa lokatiiveissa
elatiivi lokatiivista lokatiiveista
illatiivi lokatiiviin lokatiiveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lokatiivilla lokatiiveilla
ablatiivi lokatiivilta lokatiiveilta
allatiivi lokatiiville lokatiiveille
muut sijamuodot
essiivi lokatiivina lokatiiveina
translatiivi lokatiiviksi lokatiiveiksi
abessiivi lokatiivitta lokatiiveitta
instruktiivi lokatiivein
komitatiivi lokatiiveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lokatiivi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Huomautukset

[muokkaa]
  • Nykysuomea edeltäneessä kantakielessä on oletettavasti ollut lokatiivisija, jonka ”nykymuotoinen” sijapääte olisi -na tai -nä vokaalisoinnun mukaisesti eli kodin lokatiivi olisi kotona. Lokatiivia vastannee nykysuomessa lähinnä essiivisija.

Etymologia

[muokkaa]
  • latinan sanasta locus ’paikka’

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Viitteet

[muokkaa]
  1. Tieteen termipankki: Kielitiede: lokatiivi . Viitattu 29.12.2024