Siirry sisältöön

separatiivi

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

separatiivi (5)

  1. (kielitiede) uralilaisen kantakielen sijamuoto, joka ilmaisee lähtemistä; Suomessa separatiivi on jäänne uralilaisesta kantakielestä ja se esiintyy enää kiteytyneenä muutamissa ilmauksissa.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi separatiivi separatiivit
genetiivi separatiivin separatiivien
(separatiivein)
partitiivi separatiivia separatiiveja
akkusatiivi separatiivi;
separatiivin
separatiivit
sisäpaikallissijat
inessiivi separatiivissa separatiiveissa
elatiivi separatiivista separatiiveista
illatiivi separatiiviin separatiiveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi separatiivilla separatiiveilla
ablatiivi separatiivilta separatiiveilta
allatiivi separatiiville separatiiveille
muut sijamuodot
essiivi separatiivina separatiiveina
translatiivi separatiiviksi separatiiveiksi
abessiivi separatiivitta separatiiveitta
instruktiivi separatiivein
komitatiivi separatiiveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo separatiivi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]