huilu

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

huilu (1)[1]

Wikipedia
Katso artikkeli Huilu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. nokkahuilu, poikkihuilu tai muu niiden kaltainen puupuhallin

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huilu huilut
genetiivi huilun huilujen
partitiivi huilua huiluja
akkusatiivi huilu; huilun huilut
sisäpaikallissijat
inessiivi huilussa huiluissa
elatiivi huilusta huiluista
illatiivi huiluun huiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi huilulla huiluilla
ablatiivi huilulta huiluilta
allatiivi huilulle huiluille
muut sijamuodot
essiivi huiluna huiluina
translatiivi huiluksi huiluiksi
abessiivi huilutta huiluitta
instruktiivi huiluin
komitatiivi huiluine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

astiahuilu, huilunsoittaja, huiluääni, huiluäänikerta, nenähuilu, nokkahuilu, paimenhuilu, panhuilu, pikkolohuilu, pikkuhuilu, poikkihuilu

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • huilu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1