piccolo
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- pikkolo, pikkolohuilu
- hotellin univormupukuinen apulainen, joka kantaa laukkuja ja hoitaa asukkaiden pikkuasioita
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | piccolo | piccolot |
genetiivi | piccolon | piccolojen piccoloiden piccoloitten |
partitiivi | piccoloa | piccoloita piccoloja |
akkusatiivi | piccolo; piccolon |
piccolot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | piccolossa | piccoloissa |
elatiivi | piccolosta | piccoloista |
illatiivi | piccoloon | piccoloihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | piccololla | piccoloilla |
ablatiivi | piccololta | piccoloilta |
allatiivi | piccololle | piccoloille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | piccolona | piccoloina |
translatiivi | piccoloksi | piccoloiksi |
abessiivi | piccolotta | piccoloitta |
instruktiivi | – | piccoloin |
komitatiivi | – | piccoloine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | piccolo- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. puhallinsoitin
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- piccolo Kielitoimiston sanakirjassa
Italia[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
piccolo m., piccola f.[luo] (monikko piccoli m.[luo], piccole f.[luo])
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2