piccolo
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]piccolo (2)
- pikkolo, pikkolohuilu
- hotellin univormupukuinen apulainen, joka kantaa laukkuja ja hoitaa asukkaiden pikkuasioita; hissipoika
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | piccolo | piccolot |
| genetiivi | piccolon | piccolojen piccoloiden piccoloitten |
| partitiivi | piccoloa | piccoloita piccoloja |
| akkusatiivi | piccolo; piccolon |
piccolot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | piccolossa | piccoloissa |
| elatiivi | piccolosta | piccoloista |
| illatiivi | piccoloon | piccoloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | piccololla | piccoloilla |
| ablatiivi | piccololta | piccoloilta |
| allatiivi | piccololle | piccoloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | piccolona | piccoloina |
| translatiivi | piccoloksi | piccoloiksi |
| abessiivi | piccolotta | piccoloitta |
| instruktiivi | – | piccoloin |
| komitatiivi | – | piccoloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | piccolo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. puhallinsoitin
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- piccolo Kielitoimiston sanakirjassa
Italia
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]piccolo m., piccola[luo] f. (monikko piccoli[luo] m., piccole[luo] f.)