pikkolo
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- puupuhallin, joka poikkeaa poikkihuilusta muun muassa oktaavin korkeammalla äänellään
- Pikkolo soi oktaavia korkeampaa kuin sille nuottiviivastolle kirjoitetaan.
- nisse
- hissipoika
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpikːolo/
- tavutus: pik‧ko‧lo
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | piccolo | piccolot |
genetiivi | piccolon | piccolojen piccoloiden piccoloitten |
partitiivi | piccoloa | piccoloita piccoloja |
akkusatiivi | piccolo; piccolon |
piccolot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | piccolossa | piccoloissa |
elatiivi | piccolosta | piccoloista |
illatiivi | piccoloon | piccoloihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | piccololla | piccoloilla |
ablatiivi | piccololta | piccoloilta |
allatiivi | piccololle | piccoloille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | piccolona | piccoloina |
translatiivi | piccoloksi | piccoloiksi |
abessiivi | piccolotta | piccoloitta |
instruktiivi | – | piccoloin |
komitatiivi | – | piccoloine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | piccolo- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. puhallinsoitin
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- pikkolo Kielitoimiston sanakirjassa
Lähteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2