pikkolo

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Pikkolo [1]

Substantiivi[muokkaa]

pikkolo (2)[1]

  1. puupuhallin, joka poikkeaa poikkihuilusta muun muassa oktaavin korkeammalla äänellään
    Pikkolo soi oktaavia korkeampaa kuin sille nuottiviivastolle kirjoitetaan.
  2. nisse
  3. hissipoika

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpikːolo/
  • tavutus: pik‧ko‧lo

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pikkolo pikkolot
genetiivi pikkolon pikkolojen
pikkoloiden
pikkoloitten
partitiivi pikkoloa pikkoloita
pikkoloja
akkusatiivi pikkolo;
pikkolon
pikkolot
sisäpaikallissijat
inessiivi pikkolossa pikkoloissa
elatiivi pikkolosta pikkoloista
illatiivi pikkoloon pikkoloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pikkololla pikkoloilla
ablatiivi pikkololta pikkoloilta
allatiivi pikkololle pikkoloille
muut sijamuodot
essiivi pikkolona pikkoloina
translatiivi pikkoloksi pikkoloiksi
abessiivi pikkolotta pikkoloitta
instruktiivi pikkoloin
komitatiivi pikkoloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pikkolo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • pikkolo Kielitoimiston sanakirjassa

Lähteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2