okariina
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]okariina (9)
- umpinainen puhallinsoitin, tyypiltään astiahuilu
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈokɑˌriːnɑ/, [ˈokɑ̝ˌriːnɑ̝]
- tavutus: o‧ka‧rii‧na
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | okariina | okariinat |
| genetiivi | okariinan | okariinojen (okariinain) |
| partitiivi | okariinaa | okariinoja |
| akkusatiivi | okariina; okariinan |
okariinat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | okariinassa | okariinoissa |
| elatiivi | okariinasta | okariinoista |
| illatiivi | okariinaan | okariinoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | okariinalla | okariinoilla |
| ablatiivi | okariinalta | okariinoilta |
| allatiivi | okariinalle | okariinoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | okariinana | okariinoina |
| translatiivi | okariinaksi | okariinoiksi |
| abessiivi | okariinatta | okariinoitta |
| instruktiivi | – | okariinoin |
| komitatiivi | – | okariinoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | okariina- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- italian sanasta 'ocarina' ('pieni hanhi'). Posliinista tai savesta valmistettu lasten huilusoitin. [1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- okariina Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Leino Pirkko―Vornanen, Rauni―Turtia Kaarina: Joka kodin suomen kielen opas, osa Sivistyssanasto ja Lyhenteet: okariina, sivu 588, Kustannusosakeyhtiö Otava, Keuruu, 1995, ISBN 951-643-460-6 | (Viitattu 6.4.2024)