hissa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hissa (9)[1]

  1. (puhekieli) historia (kouluaineena)
    Onko sulla seuraavaksi hissaa?

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhisːɑ/
  • tavutus: his‧sa

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hissa hissat
genetiivi hissan hissojen
(hissain)
partitiivi hissaa hissoja
akkusatiivi hissa;
hissan
hissat
sisäpaikallissijat
inessiivi hissassa hissoissa
elatiivi hissasta hissoista
illatiivi hissaan hissoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hissalla hissoilla
ablatiivi hissalta hissoilta
allatiivi hissalle hissoille
muut sijamuodot
essiivi hissana hissoina
translatiivi hissaksi hissoiksi
abessiivi hissatta hissoitta
instruktiivi hissoin
komitatiivi hissoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hissa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hissa Kielitoimiston sanakirjassa

Ruotsi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

hissa (1)

  1. nostaa
  2. hissata
  3. vetää lippu salkoon
  4. (merenkulku) nostaa purjeet

Taivutus[muokkaa]

Taivutus – hissa
Persoonamuodot
muoto aktiivi passiivi
preesens hissar [luo] hissas
imperfekti hissade hissades
supiini hissat hissats
imperatiivi hissa
Nominaalimuodot

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9