Siirry sisältöön

guru

Wikisanakirjasta
Katso myös: gurú, gürü

Suomi

[muokkaa]
Wikipedia
Katso artikkeli Guru Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Guru

Substantiivi

[muokkaa]

guru (1)[1]

  1. (uskonto) uskonnollinen opettaja hindulaisuudessa, sikhiläisyydessä ja buddhalaisuudessa Guru tarkoittaa todella mahtavaa ja taitavaa.
  2. (arkikieltä) jonkin, varsinkin teknisen, alan asiantuntija
    C++-guru Bjarne Stroustrup luennoi Otaniemessä (aalto.fi)

Ääntäminen

[muokkaa]
Tavutus
[muokkaa]
  • tavutus: gu‧ru

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi guru gurut
genetiivi gurun gurujen
partitiivi gurua guruja
akkusatiivi guru;
gurun
gurut
sisäpaikallissijat
inessiivi gurussa guruissa
elatiivi gurusta guruista
illatiivi guruun guruihin
ulkopaikallissijat
adessiivi gurulla guruilla
ablatiivi gurulta guruilta
allatiivi gurulle guruille
muut sijamuodot
essiivi guruna guruina
translatiivi guruksi guruiksi
abessiivi gurutta guruitta
instruktiivi guruin
komitatiivi guruine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo guru-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • guru Kielitoimiston sanakirjassa
  • guru Tieteen termipankissa

Englanti

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

guru (monikko gurus)

  1. (hindulaisuus, sikhiläisyys, buddhalaisuus) guru
  2. (joskus leikkimielinen) vaikutusvaltainen neuvonantaja tai mentori

Ääntäminen

[muokkaa]
  • (brittienglantia) /ˈɡʊ.ɹuː/, /ˈɡuː.ɹuː/

Etymologia

[muokkaa]
  • hindin sanasta गुरू (guru) tai urdun sanasta گرو (guru) < sanskriitin sanasta गुरु (gurú, ”kunnioitettu”, ”kunnianarvoisa”)

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Rinnakkaiset kirjoitusasut
[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]

Hausa

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

gūr̃ū m. (monikko guraye)

  1. leveä nahkainen vyö, johon on tyypillisesti kiinnitetty paljon helyjä

Indonesia

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

guru

  1. opettaja
  2. (hindulaisuus, sikhiläisyys, buddhalaisuus) guru

Italia

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

guru m. (ei monikkoa)

  1. (hindulaisuus, sikhiläisyys, buddhalaisuus) guru

Kroatia

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

gȕru m.

  1. (hindulaisuus, sikhiläisyys, buddhalaisuus) guru

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /'gûru/
  • tavutus: gu‧ru

Taivutus

[muokkaa]
yksikkö monikko
nominatiivigurugurui
genetiiviguruagurua
datiivi-lokatiiviguruuguruima
akkusatiiviguruagurue
vokatiiviguruugurui
instrumentaaliguruomguruima

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • gȕru Hrvatski jezični portal
  • gȕru Školski rječnik hrvatskoga jezika

Malaiji

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

guru

  1. kouluttaja, opettaja, opastaja
  2. (hindulaisuus, sikhiläisyys, buddhalaisuus) guru

Mapuche

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

guru (raguileo-aakkosin)

  1. punakettu

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Rinnakkaiset kirjoitusasut
[muokkaa]

Portugali

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

guru m. (monikko gurus)

  1. (hindulaisuus, sikhiläisyys, buddhalaisuus) guru

Ääntäminen

[muokkaa]
  • (portugalinportugalia) /ɡu.ˈɾu/
Tavutus
[muokkaa]
  • tavutus: gu‧ru

Etymologia

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

guru m./f. (monikko gurus)

  1. opastaja, mentori

Puola

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

guru  (suku puuttuu)

  1. (hindulaisuus, sikhiläisyys, buddhalaisuus) guru

Etymologia

[muokkaa]

Ranska

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

guru m. (monikko gurus [luo])

  1. vaihtoehtoinen kirjoitusasu sanalle gourou

Slovakki

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

guru m.

  1. (hindulaisuus, sikhiläisyys, buddhalaisuus) guru

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈɡu.ru/

Etymologia

[muokkaa]

Tšekki

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

guru m.

  1. (hindulaisuus, sikhiläisyys, buddhalaisuus) guru
  2. jonkin alan johtaja tai asiantuntija

Unkari

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

guru (monikko guruk)

  1. (hindulaisuus, sikhiläisyys, buddhalaisuus) guru

Etymologia

[muokkaa]
  • lainasana englannista

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1