neuvonantaja
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]neuvonantaja (10)
- henkilö, joka antaa neuvoja
- nimittää neuvonantajakseen
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | neuvonantaja | neuvonantajat |
| genetiivi | neuvonantajan | neuvonantajien (neuvonantajain) |
| partitiivi | neuvonantajaa | neuvonantajia |
| akkusatiivi | neuvonantaja; neuvonantajan |
neuvonantajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | neuvonantajassa | neuvonantajissa |
| elatiivi | neuvonantajasta | neuvonantajista |
| illatiivi | neuvonantajaan | neuvonantajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | neuvonantajalla | neuvonantajilla |
| ablatiivi | neuvonantajalta | neuvonantajilta |
| allatiivi | neuvonantajalle | neuvonantajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | neuvonantajana | neuvonantajina |
| translatiivi | neuvonantajaksi | neuvonantajiksi |
| abessiivi | neuvonantajatta | neuvonantajitta |
| instruktiivi | – | neuvonantajin |
| komitatiivi | – | neuvonantajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | neuvonantaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- neuvonantaja Kielitoimiston sanakirjassa