eristys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

eristys (39)

  1. eristämisen toteutus, jostakin eroon tai erilleen asettaminen
  2. (lääketiede) karanteeni
  3. (arkikieltä) eristyshuone tai muu eristämiseen käytettävä tila tai paikka
    Heikkokuntoiset ja tartuntavaaralliset potilaat sijoitetaan eristykseen.
  4. (arkikieltä) eriste; materiaali, jolla eristetään esimerkiksi ääntä tai lämpöä
    Eristyksenä käytetty villa on kahden kosteutta läpäisemättömän materiaalin välissä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈerist̪ys/
  • tavutus: e‧ris‧tys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi eristys eristykset
genetiivi eristyksen eristysten
eristyksien
partitiivi eristystä eristyksiä
akkusatiivi eristys;
eristyksen
eristykset
sisäpaikallissijat
inessiivi eristyksessä eristyksissä
elatiivi eristyksestä eristyksistä
illatiivi eristykseen eristyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi eristyksellä eristyksillä
ablatiivi eristykseltä eristyksiltä
allatiivi eristykselle eristyksille
muut sijamuodot
essiivi eristyksenä eristyksinä
translatiivi eristykseksi eristyksiksi
abessiivi eristyksettä eristyksittä
instruktiivi eristyksin
komitatiivi eristyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo eristykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
eristys-

Etymologia[muokkaa]

johdos sanasta eristää (erist- + -ys)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

eristysaine, eristyshuone, eristyshuopa, eristyskerros, eristyslaitos, eristysmassa, eristysnauha, eristysselli, lämmöneristys, suojaeristys, ääneneristys, äänieristys

Aiheesta muualla[muokkaa]