eristää

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

eristää (53) (taivutus[luo])

  1. erottaa, ottaa erilleen tai pitää erillään jostakin
    Ilkeä isäpuoli yritti eristää lapsen ystävistään.
    Lasivillaa käytetään rakentamisessa lämmön eristämiseen.
  2. pitää erillään jostakin
    Käytäntö eristää ihmisiä toisistaan.
    Lasivilla eristää lämpöä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈerist̪æːˣ/
  • tavutus: e‧ris‧tää

Etymologia[muokkaa]

Wolmar Schildtin käyttöön ottama uudissana[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.