eristin

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

eristin (33)

  1. eristämiseen käytettävä laite tai osa
    Eristimen päätehtävä on kannatella aitauslankaa, -nauhaa tai -köyttä ja estää virtaa vuotamasta aitauspylvästä pitkin maahan. (ransuco.fi)

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi eristin eristimet
genetiivi eristimen eristimien
eristinten
partitiivi eristintä eristimiä
akkusatiivi eristin; eristimen eristimet
sisäpaikallissijat
inessiivi eristimessä eristimissä
elatiivi eristimestä eristimistä
illatiivi eristimeen eristimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi eristimellä eristimillä
ablatiivi eristimeltä eristimiltä
allatiivi eristimelle eristimille
muut sijamuodot
essiivi eristimenä
(eristinnä)
eristiminä
translatiivi eristimeksi eristimiksi
abessiivi eristimettä eristimittä
instruktiivi eristimin
komitatiivi eristimine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

johdos sanasta eristää (erist- + -in)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

läpivientieristin, sähköeristin, sähköneristin

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • eristin Kielitoimiston sanakirjassa