erotin
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- asia, esine, laite, väline tms., joka erottaa jotakin; erottaja
- vedenerotin, desimaalierotin
- (elektroniikka) kytkin; sähkövirtapiirin laite, jolla voidaan erottaa osa muusta virtapiiristä
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈerot̪in/
- tavutus: e‧ro‧tin
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | erotin | erottimet |
| genetiivi | erottimen | erottimien erotinten |
| partitiivi | erotinta | erottimia |
| akkusatiivi | erotin; erottimen |
erottimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | erottimessa | erottimissa |
| elatiivi | erottimesta | erottimista |
| illatiivi | erottimeen | erottimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | erottimella | erottimilla |
| ablatiivi | erottimelta | erottimilta |
| allatiivi | erottimelle | erottimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | erottimena (erotinna) |
erottimina |
| translatiivi | erottimeksi | erottimiksi |
| abessiivi | erottimetta | erottimitta |
| instruktiivi | – | erottimin |
| komitatiivi | – | erottimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | erottime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
erotin- | |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- erotin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi[muokkaa]
erotin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erottaa