eriste

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

eriste (48)[1]

  1. yleisesti aineen tai energian etenemistä rajoittava rajapinta tai ainekerros

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi eriste eristeet
genetiivi eristeen eristeiden
eristeitten
partitiivi eristettä eristeitä
akkusatiivi eriste; eristeen eristeet
Sisäpaikallissijat
inessiivi eristeessä eristeissä
elatiivi eristeestä eristeistä
illatiivi eristeeseen eristeisiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi eristeellä eristeillä
ablatiivi eristeeltä eristeiltä
allatiivi eristeelle eristeille
Muut
essiivi eristeenä eristeinä
translatiivi eristeeksi eristeiksi
abessiivi eristeettä eristeittä
instruktiivi eristein
komitatiivi eristeine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

=Yhdyssanat[muokkaa]

eristekerros, eristemateriaali, kumieriste, sähköeriste, äänieriste

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48