banjo
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]banjo (1)
- kitaraa muistuttava kielisoitin, jossa on rummun kaltainen kaikukoppa
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈbɑnjo/
- tavutus: ban‧jo
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | banjo | banjot |
| genetiivi | banjon | banjojen |
| partitiivi | banjoa | banjoja |
| akkusatiivi | banjo; banjon |
banjot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | banjossa | banjoissa |
| elatiivi | banjosta | banjoista |
| illatiivi | banjoon | banjoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | banjolla | banjoilla |
| ablatiivi | banjolta | banjoilta |
| allatiivi | banjolle | banjoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | banjona | banjoina |
| translatiivi | banjoksi | banjoiksi |
| abessiivi | banjotta | banjoitta |
| instruktiivi | – | banjoin |
| komitatiivi | – | banjoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | banjo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- banjo Kielitoimiston sanakirjassa
Englanti
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]banjo (monikko banjos tai banjoes)
Ruotsi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]banjo yl. (3) (yks. määr. banjon[luo], mon. epämäär. banjoer[luo], mon. määr. banjoerna[luo])