banjo
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
![]() |

Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
banjo (1)
- kitaraa muistuttava kielisoitin, jossa on rummun kaltainen kaikukoppa
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈbɑnjo/
- tavutus: ban‧jo
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | banjo | banjot |
genetiivi | banjon | banjojen |
partitiivi | banjoa | banjoja |
akkusatiivi | banjo; banjon |
banjot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | banjossa | banjoissa |
elatiivi | banjosta | banjoista |
illatiivi | banjoon | banjoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | banjolla | banjoilla |
ablatiivi | banjolta | banjoilta |
allatiivi | banjolle | banjoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | banjona | banjoina |
translatiivi | banjoksi | banjoiksi |
abessiivi | banjotta | banjoitta |
instruktiivi | – | banjoin |
komitatiivi | – | banjoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | banjo- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- banjo Kielitoimiston sanakirjassa
Englanti[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
banjo (monikko banjos tai banjoes)
- banjo
Ruotsi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
banjo yl. (3) (yks. määr. banjon[luo], mon. epämäär. banjoer[luo], mon. määr. banjoerna[luo])