rumpu

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Rumpu

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rumpu (1-H) (monikko rummut)

  1. (musiikki) rummuttamalla soitettava lyömäsoitin
  2. (tekniikka) koneissa ja laitteissa yms. käytettävä sylinterimäinen, usein pyörivä, rakennekomponentti
    pesukoneen rumpu
    Rumpu siirtää musteen kasetista paperille.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrumpu/, [ˈrʷumpu]
  • tavutus: rum‧pu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rumpu rummut
genetiivi rummun rumpujen
partitiivi rumpua rumpuja
akkusatiivi rumpu;
rummun
rummut
sisäpaikallissijat
inessiivi rummussa rummuissa
elatiivi rummusta rummuista
illatiivi rumpuun rumpuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rummulla rummuilla
ablatiivi rummulta rummuilta
allatiivi rummulle rummuille
muut sijamuodot
essiivi rumpuna rumpuina
translatiivi rummuksi rummuiksi
abessiivi rummutta rummuitta
instruktiivi rummuin
komitatiivi rumpuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rummu-
vahva vartalo rumpu-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

ruotsista, vrt. trumba, trumma yms.[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

bassorumpu, bongorumpu, isorumpu, jarrurumpu, kuivausrumpu, maantierumpu, mainosrumpu, noitarumpu, patarumpu, pikkurumpu, rummunpärinä, rumpujarru, rumpukalvo, rumpukapula, rumpukone, rumpukuivuri, rumpulipas, rumpupalikka, rumpupedali, rumpupesukone, rumpusatsi, rumpusetti, rumpusoolo, rumputuli, siltarumpu, tierumpu, viidakkorumpu, virvelirumpu

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • rumpu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.