rumpu

Suomi

Rumpu

Rumpu

Substantiivi

rumpu (1-H) (monikko rummut)

1. (musiikki) rummuttamalla soitettava lyömäsoitin
2. (tekniikka) koneissa ja laitteissa ja vastaavissa käytettävä sylinterin muotoinen, usein pyörivä, rakennekomponentti

   pesukoneen rumpu

   Rumpu siirtää musteen kasetista paperille.

Ääntäminen

• IPA: /ˈrumpu/, [ˈrʷumpu]
• tavutus: rum‧pu

Etymologia

• ruotsista, vrt. trumba, trumma yms.

Käännökset

1. musiikki

azeri: təbil, baraban bulgaria: барабан m. englanti: drum espanja: tambor m. italia: tamburo m. katalaani: tambor m. portugali: tambor m. ranska: tambour m.

rohinga: dhúl ruotsi: trumma yl. saksa: Trommel f. turkki: davul ukraina: барабан m. uzbekki: dovul, baraban venäjä: барабан m. viro: trumm

2. tekniikka

baškiiri: барабан englanti: drum, tumbler galego: tambor m. islanti: tromla f.

italia: tamburo m. ruotsi: trumma yl. venäjä: барабан m. viro: trummel, trumm

Liittyvät sanat

• rumpali

Johdokset

• substantiivit: rummusto
• verbit: rummuttaa

Yhdyssanat

• bassorumpu, bongorumpu, congarumpu, hankausrumpu, isorumpu, jarrurumpu, kuivausrumpu, maantierumpu, mainosrumpu, noitarumpu, patarumpu, pikkurumpu, rummunpärinä, rumpujarru, rumpukalvo, rumpukapula, rumpukomppi, rumpukone, rumpukuivuri, rumpulipas, rumpupalikka, rumpupedaali, rumpupesukone, rumpuputki, rumpusatsi, rumpusetti, rumpusoolo, rumputuli, siltarumpu, tierumpu, viidakkorumpu, virvelirumpu

Aiheesta muualla

• rumpu Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 4173 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Lindu

Substantiivi

rumpu

1. roska

Muinaisranska

Verbi

rumpu

1. (taivutusmuoto) partisiipin perfekti verbistä rumpre

Wolio

Substantiivi

rumpu

1. ruoho

Etymologia

• samanmerkityksisestä indonesian sanasta rumput