rumpu
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (musiikki) rummuttamalla soitettava lyömäsoitin
- (tekniikka) koneissa ja laitteissa yms. käytettävä sylinterimäinen, usein pyörivä, rakennekomponentti
- pesukoneen rumpu
- Rumpu siirtää musteen kasetista paperille.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈrumpu/, [ˈrʷumpu]
- tavutus: rum‧pu
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rumpu | rummut |
| genetiivi | rummun | rumpujen |
| partitiivi | rumpua | rumpuja |
| akkusatiivi | rumpu; rummun |
rummut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rummussa | rummuissa |
| elatiivi | rummusta | rummuista |
| illatiivi | rumpuun | rumpuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rummulla | rummuilla |
| ablatiivi | rummulta | rummuilta |
| allatiivi | rummulle | rummuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rumpuna | rumpuina |
| translatiivi | rummuksi | rummuiksi |
| abessiivi | rummutta | rummuitta |
| instruktiivi | – | rummuin |
| komitatiivi | – | rumpuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | rummu- | |
| vahva vartalo | rumpu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
ruotsista, vrt. trumba, trumma yms.[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
bassorumpu, bongorumpu, hankausrumpu, isorumpu, jarrurumpu, kuivausrumpu, maantierumpu, mainosrumpu, noitarumpu, patarumpu, pikkurumpu, rummunpärinä, rumpujarru, rumpukalvo, rumpukapula, rumpukone, rumpukuivuri, rumpulipas, rumpupalikka, rumpupedali, rumpupesukone, rumpusatsi, rumpusetti, rumpusoolo, rumputuli, siltarumpu, tierumpu, viidakkorumpu, virvelirumpu
Aiheesta muualla[muokkaa]
- rumpu Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 4173 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.