avu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

avu (1)[1]

  1. ihmisen edullinen ominaisuus
    Hänen suurin avunsa ovat uskomattomat puhelahjat.
  2. (usein) seksuaalinen viehätysvoima
    Hän ei naisellisia avujaan peittele.
    BB-julkkis esittelee avujaan videolla.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑʋu/
  • tavutus: a‧vu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi avu avut
genetiivi avun avujen
partitiivi avua avuja
akkusatiivi avu;
avun
avut
sisäpaikallissijat
inessiivi avussa avuissa
elatiivi avusta avuista
illatiivi avuun avuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi avulla avuilla
ablatiivi avulta avuilta
allatiivi avulle avuille
muut sijamuodot
essiivi avuna avuina
translatiivi avuksi avuiksi
abessiivi avutta avuitta
instruktiivi avuin
komitatiivi avuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo avu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • avu Kielitoimiston sanakirjassa

Bretoni[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

avu m. (monikko avuoù)

  1. maksa

Ewe[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

avu (monikko avuwo)

  1. koira

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1