avuton

Suomi

Adjektiivi

avuton (34-C) (komparatiivi avuttomampi, superlatiivi avuttomin) (taivutus[luo])

1. kykenemätön selviytymään omin voimin, muiden avusta riippuvainen

   avuton lapsi

   avuttomassa tilassa ollut

2. (arkikieltä) surkea

   avuton yritys

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑʋut̪on/
• tavutus: a‧vu‧ton

Etymologia

sanan apu vartalosta avu- ja suffiksista -ton

tai

sanan avu vartalosta avu- ja suffiksista -ton

Käännökset

1. joka ei tule omin voimin toimeen

englanti: helpless kroatia: bespomoćan ruotsi: hjälplös slovakki: bezmocný m.

turkki: aciz, çaresiz ukraina: безпорадний, безпомічний venäjä: беcпомощный m. viro: abitu

Liittyvät sanat

Johdokset

• adverbit: avuttomasti
• substantiivit: avuttomuus

Yhdyssanat

uusavuton

Aiheesta muualla

• avuton Kielitoimiston sanakirjassa
• avuton Suomen murteiden sanakirjassa
• avuton Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkelit 1086, 1118, 2264 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa