asetus

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Katso artikkeli Asetus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

asetus (39)

  1. (oikeustiede) toimeenpanovaltaa käyttävän viranomaisen antama lakia täsmentävä tai täydentävä säädös
    Valtioneuvosto antoi asetuksen perusopetuksen tavoitteista ja tuntijaosta.
  2. (tekniikka) jonkin toiminnon parametrien asetettu arvo
    Tietokoneohjelman asetukset oli tehty väärin ja siksi tulostus ei toiminut.
  3. (eurooppaoikeus) Euroopan parlamentin ja neuvoston antama säädös, joka tulee sellaisenaan välittömästi voimaan

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑsetus/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi asetus asetukset
genetiivi asetuksen asetusten
asetuksien
partitiivi asetusta asetuksia
akkusatiivi asetus; asetuksen asetukset
sisäpaikallissijat
inessiivi asetuksessa asetuksissa
elatiivi asetuksesta asetuksista
illatiivi asetukseen asetuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi asetuksella asetuksilla
ablatiivi asetukselta asetuksilta
allatiivi asetukselle asetuksille
muut sijamuodot
essiivi asetuksena asetuksina
translatiivi asetukseksi asetuksiksi
abessiivi asetuksetta asetuksitta
instruktiivi asetuksin
komitatiivi asetuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

asettaa + -us; Mikael Agricolan 1510-luvulla käyttöön ottama, jo keskiajalla vakiintunut uudissana[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

asetuskokoelma, asetussanat, asetusteitse

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • asetus Kielitoimiston sanakirjassa
  • asetus Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.