asetus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]asetus (39)
- (oikeustiede) toimeenpanovaltaa käyttävän viranomaisen antama lakia täsmentävä tai täydentävä säädös
- Valtioneuvosto antoi asetuksen perusopetuksen tavoitteista ja tuntijaosta.
- (tekniikka) jonkin toiminnon parametrien asetettu arvo
- Tietokoneohjelman asetukset oli tehty väärin ja siksi tulostus ei toiminut.
- (eurooppaoikeus) Euroopan parlamentin ja neuvoston antama säädös, joka tulee sellaisenaan välittömästi voimaan
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈɑsetus/
- tavutus: a‧se‧tus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | asetus | asetukset |
| genetiivi | asetuksen | asetusten asetuksien |
| partitiivi | asetusta | asetuksia |
| akkusatiivi | asetus; asetuksen |
asetukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | asetuksessa | asetuksissa |
| elatiivi | asetuksesta | asetuksista |
| illatiivi | asetukseen | asetuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | asetuksella | asetuksilla |
| ablatiivi | asetukselta | asetuksilta |
| allatiivi | asetukselle | asetuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | asetuksena | asetuksina |
| translatiivi | asetukseksi | asetuksiksi |
| abessiivi | asetuksetta | asetuksitta |
| instruktiivi | – | asetuksin |
| komitatiivi | – | asetuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | asetukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
asetus- | |
Etymologia
[muokkaa]asettaa + -us; Mikael Agricolan 1510-luvulla käyttöön ottama, jo keskiajalla vakiintunut uudissana[1]
Käännökset
[muokkaa]3. Euroopan parlamentin ja neuvoston antama, välittömästi sellaisemaan voimaan tuleva säädös
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]asetuskokoelma, asetussanat, asetusteitse, täytäntööpanoasetus
Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.