aho

Wikisanakirjasta
Katso myös: Aho, [[]]

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

aho (1)

  1. nurmettunut viljelemätön pelto, joka vielä ei ole ehtinyt metsittyä
    Monet ahot ovat muinaisia kaskimaita, joiden viljelystä on luovuttu.

Ääntäminen[muokkaa]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aho ahot
genetiivi ahon ahojen
partitiivi ahoa ahoja
akkusatiivi aho;
ahon
ahot
sisäpaikallissijat
inessiivi ahossa ahoissa
elatiivi ahosta ahoista
illatiivi ahoon ahoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi aholla ahoilla
ablatiivi aholta ahoilta
allatiivi aholle ahoille
muut sijamuodot
essiivi ahona ahoina
translatiivi ahoksi ahoiksi
abessiivi ahotta ahoitta
instruktiivi ahoin
komitatiivi ahoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo aho-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

ahomansikka, ahoniitty, aho-orvokki, ahosuolaheinä

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • aho Kielitoimiston sanakirjassa
  • aho Tieteen termipankissa

Baski[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

aho

  1. suu