kaskeaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kaskeaminen
- Vanha menetelmä valmistaa viljelysala metsään ja viljellä siinä sen aikaa kun kasvuvoimaa riittää.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaskeaminen | kaskeamiset |
| genetiivi | kaskeamisen | kaskeamisten kaskeamisien |
| partitiivi | kaskeamista | kaskeamisia |
| akkusatiivi | kaskeaminen; kaskeamisen |
kaskeamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaskeamisessa | kaskeamisissa |
| elatiivi | kaskeamisesta | kaskeamisista |
| illatiivi | kaskeamiseen | kaskeamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaskeamisella | kaskeamisilla |
| ablatiivi | kaskeamiselta | kaskeamisilta |
| allatiivi | kaskeamiselle | kaskeamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaskeamisena (kaskeamisna) |
kaskeamisina |
| translatiivi | kaskeamiseksi | kaskeamisiksi |
| abessiivi | kaskeamisetta | kaskeamisitta |
| instruktiivi | – | kaskeamisin |
| komitatiivi | – | kaskeamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaskeamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kaskeamis- | |