virka

Suomi

Substantiivi

virka (9-D)

1. yksittäinen, pysyväksi tarkoitettu tehtävä ja erillisellä päätöksellä ko. tehtävän hoitamiseksi julkisoikeudelliseen yhteisöön perustettu palvelussuhde

   Virkoja on valtionhallinnossa, kunnallisissa tehtävissä ja muissa julkisoikeudellisissa yhteisöissä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋir.kɑ/

Käännökset

1. tehtävä ja hoitamiseksi perustettu palvelussuhde

bulgaria: служба f. englanti: office, post esperanto: ofico

ranska: fonction, situation ruotsi: ämbete venäjä: служба, должность f.

Liittyvät sanat

• erota virasta
• julkisoikeudellinen
• palvelussuhde
• panna viralta
• viranhaltija, virkamies, virkanimike, virkavapaa
• yhteisö

Johdokset

• substantiivit: virasto
• verbit: virkailla
• adjektiivit: virallinen, viraton

Yhdyssanat

koiranvirka, kunniavirka, laiskanvirka, lääkärinvirka, ministerinvirka, opettajanvirka, pakastevirka, papinvirka, pappisvirka, piispanvirka, presidentinvirka, professorinvirka, sihteerinvirka, sivuvirka, sotilasvirka, tuomarinvirka, tutkijanvirka, viraltapano, viranhaku, virantoimitus, virka-aika, virka-apu, virka-asema, virka-asia, virka-asteikko, virka-asu, virka-asunto, virkaehto, virkaeläke, virkaero, virkaheitto, virkahuone, virkaikä, virkainto, virkakausi, virkakieli, virkakielto, virkakoneisto, virkalakki, virkaleima, virkamatka, virkamerkki, virkanimike, virkanimitys, virkapuhelu, virkapuku, virkarikos, virkasisar, virkasuhde, virkasääntö, virkatalo, virkatehtävä, virkatie, virkatodistus, virkatoimenpide, virkatoimi, virkatoveri, virkatutkinto, virkatyö, virkaura, virkavala, virkavalta, virkavastuu, virkaveli, virkavirhe, virkavuosi, virkaylennys, yliopistovirka

Aiheesta muualla

• virka Kielitoimiston sanakirjassa
• Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Virka. Kotimaisten kielten keskus