virasto
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]virasto (1)
- yhtenäisesti johdettu pysyvä julkinen yksikkö, jossa työskentelee useita viran- tai toimenhaltijoita muodostaen jonkin viranomaisen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋirɑst̪o/
- tavutus: vi‧ras‧to
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | virasto | virastot |
| genetiivi | viraston | virastojen |
| partitiivi | virastoa | virastoja |
| akkusatiivi | virasto; viraston |
virastot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | virastossa | virastoissa |
| elatiivi | virastosta | virastoista |
| illatiivi | virastoon | virastoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | virastolla | virastoilla |
| ablatiivi | virastolta | virastoilta |
| allatiivi | virastolle | virastoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | virastona | virastoina |
| translatiivi | virastoksi | virastoiksi |
| abessiivi | virastotta | virastoitta |
| instruktiivi | – | virastoin |
| komitatiivi | – | virastoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | virasto- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]sanan virka vartalosta vira- ja suffiksista -sto; Reinhold von Beckerin käyttöön ottama sana[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]hallintovirasto, kaupunkisuunnitteluvirasto, keskusvirasto, kirkkoherranvirasto, konsulinvirasto, päällikkövirasto, seurakunnanvirasto, seurakuntavirasto, sosiaalivirasto, terveysvirasto, verovirasto, virastoaika, virastokankeus, virastokäsittely, virastomestari, virastorakennus, virastotalo
Aiheesta muualla
[muokkaa]- virasto Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 759 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ "Sanasepät", Pikku jättiläinen, s. 689. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12416-8.