äly

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

äly (1)[1]

  1. kyky ajatella ja selvittää asioiden ja tapahtumien riippuvuussuhteita ja sisäisiä yhteyksiä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi äly älyt
genetiivi älyn älyjen
partitiivi älyä älyjä
akkusatiivi äly;
älyn
älyt
sisäpaikallissijat
inessiivi älyssä älyissä
elatiivi älystä älyistä
illatiivi älyyn älyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi älyllä älyillä
ablatiivi älyltä älyiltä
allatiivi älylle älyille
muut sijamuodot
essiivi älynä älyinä
translatiivi älyksi älyiksi
abessiivi älyttä älyittä
instruktiivi älyin
komitatiivi älyine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ihmisäly, peliäly, tekoäly, tunneäly, älykortti, älykääpiö, älynlahja, älynvälähdys, älynväläys, älynystyrä, älypeli, älypää, älyvapaa

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • äly Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Äly. Kotimaisten kielten keskus

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1