älyttäminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]älyttäminen (38)
- teonnimi verbistä älyttää
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | älyttäminen | älyttämiset |
| genetiivi | älyttämisen | älyttämisten älyttämisien |
| partitiivi | älyttämistä | älyttämisiä |
| akkusatiivi | älyttäminen; älyttämisen |
älyttämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | älyttämisessä | älyttämisissä |
| elatiivi | älyttämisestä | älyttämisistä |
| illatiivi | älyttämiseen | älyttämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | älyttämisellä | älyttämisillä |
| ablatiivi | älyttämiseltä | älyttämisiltä |
| allatiivi | älyttämiselle | älyttämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | älyttämisenä (älyttämisnä) |
älyttämisinä |
| translatiivi | älyttämiseksi | älyttämisiksi |
| abessiivi | älyttämisettä | älyttämisittä |
| instruktiivi | – | älyttämisin |
| komitatiivi | – | älyttämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | älyttämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
älyttämis- | |