intuitio
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]intuitio (3)
- tehtyyn havaintoon perustuva oivallus, välitöntä tietämistä, jossa tieto kohteesta saavutetaan suoraan, eikä perustu havannoijan havaintomaailmaan, päättelyyn eikä kokemukseen, vaistonvarainen tajuaminen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈint̪ui̯ˌt̪io/, [ˈint̪uit̪io̞]
- tavutus: in‧tui‧ti‧o
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | intuitio | intuitiot |
| genetiivi | intuition | intuitioiden intuitioitten |
| partitiivi | intuitiota | intuitioita |
| akkusatiivi | intuitio; intuition |
intuitiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | intuitiossa | intuitioissa |
| elatiivi | intuitiosta | intuitioista |
| illatiivi | intuitioon | intuitioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | intuitiolla | intuitioilla |
| ablatiivi | intuitiolta | intuitioilta |
| allatiivi | intuitiolle | intuitioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | intuitiona | intuitioina |
| translatiivi | intuitioksi | intuitioiksi |
| abessiivi | intuitiotta | intuitioitta |
| instruktiivi | – | intuitioin |
| komitatiivi | – | intuitioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | intuitio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. tehtyyn havaintoon perustuva oivallus, välitöntä tietämistä, jossa tieto kohteesta saavutetaan suoraan, eikä perustu havannoijan havaintomaailmaan, päättelyyn eikä kokemukseen, vaistonvarainen tajuaminen