kyky

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kyky (1-M) (monikko kyvyt)

  1. luontaisen taipumuksen, oppimisen tai muun kehityksen tuloksena syntynyt ominaisuus, joka auttaa suoriutumisessa, jonkin taidon hallitseminen; aineessa oleva jotakin mahdollistava ominaisuus
    Teoreettisen tiedon nopea oppiminen edellyttää hyvää kykyä poimia olennainen ja jäsennellä se.
    Sanotaan, että monilla eläimillä on erityinen kyky havaita maanjäristyksiä ennen seismologisten laitteiden reagointia.
    Joillakin aineilla on erityisen hyvä kyky sitoa vettä.
  2. jossain lahjakas henkilö, lupaus
    nouseva uusi kyky

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈk̟ʷy.k̟ʷy]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kyky kyvyt
genetiivi kyvyn kykyjen
(kykyin)
partitiivi kykyä kykyjä
akkusatiivi kyky; kyvyn kyvyt
Sisäpaikallissijat
inessiivi kyvyssä kyvyissä
elatiivi kyvystä kyvyistä
illatiivi kykyyn kykyihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kyvyllä kyvyillä
ablatiivi kyvyltä kyvyiltä
allatiivi kyvylle kyvyille
Muut
essiivi kykynä kykyinä
translatiivi kyvyksi kyvyiksi
abessiivi kyvyttä kyvyittä
instruktiivi kyvyin
komitatiivi kykyine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]