poliisi
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
poliisi (6)
- yhteiskunnassa järjestystä valvova virkamies
- Poliisi pysäytti minut ja antoi ylinopeudesta sakot.
- yhteiskunnassa järjestystä valvova organisaatio, poliisivoimat
- Poliisin tehtäviin kuuluu valvoa liikennettä.
- Poliisi oli mukana festivaaleilla valvomassa järjestystä.
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | poliisi | poliisit |
| genetiivi | poliisin | poliisien poliiseiden poliiseitten |
| partitiivi | poliisia | poliiseita poliiseja |
| akkusatiivi | poliisi; poliisin | poliisit |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | poliisissa | poliiseissa |
| elatiivi | poliisista | poliiseista |
| illatiivi | poliisiin | poliiseihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | poliisilla | poliiseilla |
| ablatiivi | poliisilta | poliiseilta |
| allatiivi | poliisille | poliiseille |
| Muut | ||
| essiivi | poliisina | poliiseina |
| translatiivi | poliisiksi | poliiseiksi |
| abessiivi | poliisitta | poliiseitta |
| instruktiivi | – | poliisein |
| komitatiivi | – | poliiseine- + omistusliite |
[muokkaa] Käännökset
1. henkilö
|
2. organisaatio
[muokkaa] Liittyvät sanat
Synonyymit
- 1. (henkilö, slangia) jepari, kyttä, pollari, sinivuokko, skoude
Yhdyssanat