polis

Ranska

Verbi

polis

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä polir
2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä polir
3. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä polir
4. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä polir
5. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä polir
6. (taivutusmuoto) monikon maskuliininen partisiipin perfekti verbistä polir

Ruotsi

Substantiivi

polis (3) (polisen, poliser, poliserna)

1. poliisi; poliisilaitos
2. poliisi
3. vakuutuskirja

Liittyvät sanat

• polisbil, polishund, polisman, poliskommissarie, poliskonstapel, poliskår, polismyndighet, polispatrull, polispipa, polisrazzia, polisstation, polisundersökning, polisutredning, polisväsen