pollari

pollari (1.)

Suomi

Substantiivi

pollari (6)

1. (merenkulku) kiinnitystolppa, johon kiinnitetään aluksen kiinnitysköydet
2. (arkikieltä, slangia) poliisihenkilö, poliisi

Ääntäminen

• IPA: [po̞lːɑ̝ri]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	pollari	pollarit
genetiivi	pollarin	pollarien pollareiden pollareitten (pollarein)
partitiivi	pollaria	pollareita pollareja
akkusatiivi	pollari; pollarin	pollarit
Sisäpaikallissijat
inessiivi	pollarissa	pollareissa
elatiivi	pollarista	pollareista
illatiivi	pollariin	pollareihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	pollarilla	pollareilla
ablatiivi	pollarilta	pollareilta
allatiivi	pollarille	pollareille
Muut
essiivi	pollarina	pollareina
translatiivi	pollariksi	pollareiksi
abessiivi	pollaritta	pollareitta
instruktiivi	–	pollarein
komitatiivi	–	pollareine- + omistusliite

Käännökset

1. kiinnitystolppa

englanti: bollard, mooring post espanja: noray, bolardo

saksa: Poller m. venäjä: прикол

2. slangi-ilmaisu poliisille

englanti: cop

saksa: Bulle m., Polyp m.