pollari
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
pollari (6)
- (merenkulku) kiinnitystolppa, johon kiinnitetään aluksen kiinnitysköydet
- (arkikieltä) poliisihenkilö, poliisi
- veden pohjaan juntattu paalu
- Laituri tuettiin pollareihin.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpolːɑri/, [po̞lːɑ̝ri]
- tavutus: pol‧la‧ri
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pollari | pollarit |
| genetiivi | pollarin | pollarien pollareiden pollareitten |
| partitiivi | pollaria | pollareita pollareja |
| akkusatiivi | pollari; pollarin |
pollarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pollarissa | pollareissa |
| elatiivi | pollarista | pollareista |
| illatiivi | pollariin | pollareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pollarilla | pollareilla |
| ablatiivi | pollarilta | pollareilta |
| allatiivi | pollarille | pollareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pollarina | pollareina |
| translatiivi | pollariksi | pollareiksi |
| abessiivi | pollaritta | pollareitta |
| instruktiivi | – | pollarein |
| komitatiivi | – | pollareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pollari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. aluksen kiinnitystolppa
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- pollari Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 474 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa