paalu

Suomi

Substantiivi

paalu (1) (monikko paalut)

1. tolppa; maahan pystytetty puinen pylväs
2. maapohjaan rakennuksen perustuksien tukemiseksi laitettava puinen, teräsbetoninen tai teräksinen tukirakenne

   Paalutuskone lyö rakennuspaikalle paaluja pohjan vahvistamiseksi.

3. puhelinpylväs

   Tuolla paalussa on killunut puhelinmies jo monta tuntia.

4. metsänarvioimisessa maastoon tasavälein laitettava puinen merkkipaalu

   Arviointilinjoille tuli paalu poikineen.

5. heraldinen kilven keskellä vertikaalisesti kulkeva airutkuvio
6. (slangia) raha

Käännökset

1./2. rakentaminen

englanti: pole espanja: pilote

hollanti: paal

3. tietoliikenne

Kts. puhelinpylväs

4. metsätalous

Kts. merkkipaalu

5. heraldiikka

englanti: pale ruotsi: stolpe

6. sl. raha

Kts. raha

Liittyvät sanat

• paaluttaa
• paalutus, sähköpaalu, tiivistyspaalu, tukipaalu