peli

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Peli Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Peli

Substantiivi[muokkaa]

peli (5) (monikko pelit)

  1. ajanvietteeksi harjoitettava määrämuotoinen ja sääntöjen mukainen kilpailu tai leikki
  2. pelin pelaamiseen tarvittavat välineet, erityisesti myytynä tietyllä nimellä (esim. lautapelin lauta ja nappulat, tietokonepelin tallennusväline)
  3. (urheilu, ym) määrämittainen ottelu, jossa ratkaistaan voittaja

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpeli/, [ˈpe̞li]
  • tavutus: pe‧li

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi peli pelit
genetiivi pelin pelien
(pelein)
partitiivi peliä pelejä
akkusatiivi peli;
pelin
pelit
sisäpaikallissijat
inessiivi pelissä peleissä
elatiivi pelistä peleistä
illatiivi peliin peleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pelillä peleillä
ablatiivi peliltä peleiltä
allatiivi pelille peleille
muut sijamuodot
essiivi pelinä peleinä
translatiivi peliksi peleiksi
abessiivi pelittä peleittä
instruktiivi pelein
komitatiivi peleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo peli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

aikapeli, ajanvietepeli, ajopeli, alivoimapeli, ankkuripeli, arpapeli, avopeli, fortunapeli, heittopeli, hyökkäyspeli, jaksopeli, jalkapallopeli, jalkapeli, joukkuepeli, jälkipeli, jääkiekkopeli, kaksinpeli, karsintapeli, katkaisupeli, keilapeli, kellopeli, keräilykorttipeli, keskipeli, kirppupeli, konsolipeli, kontaktipeli, koronapeli, korttipeli, kuulapeli, käsipeli, lautapeli, leikkipeli, lekkeripeli, loppupeli, lyöntipeli, mailapeli, menopeli, merkkipeli, mobiilipeli, muistipeli, myllypeli, narrinpeli, nelinpeli, noppapeli, onnenpeli, oppimispeli, pakkopeli, palapeli, pallopeli, passipeli, peli-ilta, peliaika, pelialusta, peliasu, peliautomaatti, pelierä, pelihalli, peliharjoitus, pelihelvetti, pelihetki, pelihimo, pelihullu, pelihuone, pelihuoneisto, pelihuumori, pelihäviö, pelijakso, pelijärjestys, pelikatko, pelikausi, pelikeila, pelikello, pelikenttä, pelikerho, pelikielto, pelikierros, pelikiihko, pelikirjuri, pelikone, pelikonsoli, pelikortti, pelikorttivero, pelikuula, pelikäsine, pelilauta, peliluola, pelimanni, pelimenetelmä, pelimerkki, pelimies, pelimoduuli, pelimoottori, pelimoraali, pelimuoto, pelimuunnelma, pelinappula, pelinarkomaani, pelinavaus, pelinjohtaja, pelinoppa, pelintekijä, peliohjain, peliohje, peliosake, peliote, pelipaita, pelipallo, pelipankki, pelipanos, pelipöytä, pelipöytäkirja, peliraha, pelisali, peliseura, pelisilmä, pelisääntö, pelitaito, pelitaktiikka, pelitalo, pelitapa, pelitappio, pelitaso, peliteltta, peliteoria, pelitilanne, pelitoveri, pelituomari, pelityyli, pelivara, pelivaruste, pelivelka, pelivimma, pelivirhe, pelivoitto, peliväline, pelivärkki, peliväylä, peliyhtiö, peliäly, pesäpallopeli, pikapeli, playoff-peli, presidenttipeli, pudotuspeli, puoluepeli, puolustuspeli, puzzlepeli, pääpeli, rahapeli, reikäpeli, roolipeli, šakkipeli, sarjapeli, seikkailupeli, sekuntipeli, seurapeli, silmäpeli, simultaanipeli, sisäpeli, soittopeli, sokkopeli, sopupeli, sotapeli, strategiapeli, syöttöpeli, taistelupeli, taklauspeli, taktiikapeli, tammipeli, tasapeli, tasohyppelypeli, taustapeli, teerenpeli, tietokonepeli, tuomaripeli, tuuripeli, uhkapeli, valtapeli, vastapeli, verkkopeli, videopeli, voittopeli, yhteispeli, yksinpeli, ylivoimapeli, älypeli

Idiomit[muokkaa]

  • pelin henki
    1. tilanteessa vallitsevat lainalaisuudet
      Ensimmäisessä työpaikassani pelin henki oli ”tulos tai ulos”.

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • peli Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

peli f. (monikko pelis)

  1. (slangia) leffa