peli

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wikipedia
Katso myös artikkeli Peli Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

peli (5) (monikko pelit)

  1. ajanvietteeksi harjoitettava määrämuotoinen ja sääntöjen mukainen kilpailu tai leikki
  2. erityisesti lautapeleissä pelaamiseen tarkoitetut välineet
  3. tietokonepeli
  4. (urheilu, ym) määrämittainen ottelu, jossa määritellään voittaja

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈpe̞li]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi peli pelit
genetiivi pelin pelien
(pelein)
partitiivi peliä pelejä
akkusatiivi peli; pelin pelit
Sisäpaikallissijat
inessiivi pelissä peleissä
elatiivi pelistä peleistä
illatiivi peliin peleihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi pelillä peleillä
ablatiivi peliltä peleiltä
allatiivi pelille peleille
Muut
essiivi pelinä peleinä
translatiivi peliksi peleiksi
abessiivi pelittä peleittä
instruktiivi pelein
komitatiivi peleine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

ajanvietepeli, fortunapeli, joukkuepeli, korttipeli, kuulapeli, lautapeli, muistipeli, pallopeli, peliaika, pelialusta, peliautomaatti, pelierä, pelihalli, pelihelvetti, pelihimo, pelihullu, pelihuone, pelihuoneisto, pelihäviö, peli-ilta, pelijakso, pelikatko, pelijärjestys, pelikausi, pelikenttä, pelikerho, pelikielto, pelikierros, pelikiihko, pelikirjuri, pelikone, pelikortti, pelikorttivero, pelikuula, pelilauta, peliluola, pelimanni, pelimenetelmä, pelimerkki, pelimies, pelimuunnelma, pelinappula, pelinavaus, pelinjohtaja, pelinoppa, peliohje, pelipankki, pelipanos, pelipöytä, pelipöytäkirja, pelisali, peliseura, pelisilmä, pelisääntö, pelitaito, pelitaktiikka, pelitapa, pelitappio, pelitaso, peliteltta, peliteoria, pelitilanne, pelivara, pelivelka, pelivimma, pelivirhe, pelivoitto, peliväline, pelivärkki, peliväylä, pääpeli, rahapeli, šakkipeli, tietokonepeli, uhkapeli, silmäpeli, menopeli