ottelu

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ottelu (2)

  1. vastustajaa vastaan käyty kamppailu, erityisesti urheilussa
    Ottelu päättyi vastustajan 4 — 1 voittoon.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi ottelu ottelut
genetiivi ottelun ottelujen
otteluiden
otteluitten
(otteluin)
partitiivi ottelua otteluita
otteluja
akkusatiivi ottelu; ottelun ottelut
Sisäpaikallissijat
inessiivi ottelussa otteluissa
elatiivi ottelusta otteluista
illatiivi otteluun otteluihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi ottelulla otteluilla
ablatiivi ottelulta otteluilta
allatiivi ottelulle otteluille
Muut
essiivi otteluna otteluina
translatiivi otteluksi otteluiksi
abessiivi ottelutta otteluitta
instruktiivi otteluin
komitatiivi otteluine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]