ottelu
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ottelu (2)
- vastustajaa vastaan käyty kamppailu, erityisesti urheilussa
- Ottelu päättyi vastustajan 4 — 1 voittoon.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | ottelu | ottelut |
| genetiivi | ottelun | ottelujen otteluiden otteluitten (otteluin) |
| partitiivi | ottelua | otteluita otteluja |
| akkusatiivi | ottelu; ottelun | ottelut |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ottelussa | otteluissa |
| elatiivi | ottelusta | otteluista |
| illatiivi | otteluun | otteluihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ottelulla | otteluilla |
| ablatiivi | ottelulta | otteluilta |
| allatiivi | ottelulle | otteluille |
| Muut | ||
| essiivi | otteluna | otteluina |
| translatiivi | otteluksi | otteluiksi |
| abessiivi | ottelutta | otteluitta |
| instruktiivi | – | otteluin |
| komitatiivi | – | otteluine- + omistusliite |
