sääntö

Suomi

Substantiivi

sääntö (1)

1. kirjallisesti tai suullisesti sovittu tai määrätty tai yleiseksi käytännöksi omaksuttu toimintatapa, vakiintunut käytäntö

   Jääkiekossa voi sääntöjen rikkomisesta olla rangaistuksena esimerkiksi jäähy tai pelikielto.

   Suomen kielioppisääntöjen mukaan kansallisuuksien nimet kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella.

   Kännykän käyttäminen ajon aikana on enemmän sääntö kuin poikkeus, vaikka nykyinen laki kieltää sen.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	sääntö	säännöt
genetiivi	säännön	sääntöjen
partitiivi	sääntöä	sääntöjä
akkusatiivi	sääntö; säännön	säännöt
Sisäpaikallissijat
inessiivi	säännössä	säännöissä
elatiivi	säännöstä	säännöistä
illatiivi	sääntöön	sääntöihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	säännöllä	säännöillä
ablatiivi	säännöltä	säännöiltä
allatiivi	säännölle	säännöille
Muut
essiivi	sääntönä	sääntöinä
translatiivi	säännöksi	säännöiksi
abessiivi	säännöttä	säännöittä
instruktiivi	–	säännöin
komitatiivi	–	sääntöine- + omistusliite

Käännökset

englanti: rule, regulation, norm italia: regola latina: modus, regula ranska: règle f. portugali: regra f.

saksa: Regel f. turkki: kural venäjä: правило

Liittyvät sanat

• säätää, määräys, normi, ohjenuora, laki

Johdokset

• adjektiivit: säännöllinen
• verbit: säännellä